Pääsin tuossa jokin aika sitten kokeilemaan Shiren kanssa laukkaa noin niinkuin ratsastusmielessä - ei siis pelkästään maastomopoilun yhteydessä, vaan ihan oikein ajatuksena vähän työstääkin sitä laukkaa. Pohjan kunnon takia en pystynyt tekemään pitkiä pätkiä (en nimittäin halunnut kaatua sen kanssa toistamiseen), mutta pääsinpähän nostamaan ja jatkamaan noin suurin piirtein pitkän sivun verran.
No huh! Sitä laukka-askeleen pituutta ja varsinkin kestoa! Liitovaihe kestää niin kauan, että sen aikana ehtisi varata vaikka terveyskeskukseen ajan. Ja liitovaiheesta laskeutuessaan ehtii näpyttelemään jonkun kaverin numeron ja kyselemään kuulumiset ennen uuden liitovaiheen alkua.
Oli hiukkapikkasen hankalaa päästä rytmiin mukaan, kun askel ei tunnu alkavan koskaan eikä päättyvän koskaan :D Tälläkään hepalla ei ole mikään kauhean lennokas askel, vaan voisin kuvitella että ainakin tällä hetkellä, ratsu-uransa alussa olevalla, sillä on shireksi jopa kohtuullisen pienet liikkeet (vaikea verrata kun ei ole perstuntumaa eikä edes näkökokemusta aikaisemmin, joten mutulla mennään. En kuitenkaan usko shirejen olevan mitään varsinaisia liitokavioita muutenkaan!)
Jättijakin aikaisempi laukkatyöskentely on ollut juurikin sitä puskamopoilua, joten nöösi oli aluksi hieman kuutamolla siitä mitä tässä nyt tehdään. Se nosti laukan ihan hyvin, mutta sen jälkeen jäi kyselemään että "mitäs nyt sitten pitäisi tehdä?". Parin noston jälkeen hieman raipalla avitettuna se hoksasi, että noston jälkeen laukka siis jatkuu - ihan niinkuin maastossakin. Tosin siihen noin pitkän sivun pituuteen ei montaa shiren laukka-askelta mahtunut :D
Nyt sileän työskentelyssä tajusin senkin, että sehän muuten on aikaisemmin maastossa nostanut aina vasemman laukan. Sopivasti on näköjään ollut kurvit niin, että olen pyytänytkin aina vasemman. Jätti nimittäin ei nostanut ollenkaan oikeaa laukkaa. Se tekee sen irrallaan juoksutuksessa ongelmitta, mutta nyt ratsastajan kanssa ei oikea laukka noussut ollenkaan. Pohjan ollessa haastava, en uskaltanut ns. pakottaa sitä väkisin nostamaan oikeaa laukkaa kääntämällä nostossa hyvin jyrkästi oikealle, koska - toistan jälleen kerran - en halunnut mennä sen kanssa uudelleen nurin. Osansa teki varmasti rungoton satulakin, koska en saa sen kanssa jalalla otetta hevosesta ja Jätti pääsi vähän karkaamaan vasemmalle, jolloin seurauskin oli vasen laukka. En kuitenkaan halunnut jäädä nostoa näissä olosuhteissa hinkkaamaan, vaan siirretään sen harjoittelu parempiin olosuhteisiin.
Totesin omistajalle myöhemmin, ettei Jätti nosta oikeaa laukkaa enkä olosuhteiden vuoksi halunnut sitä kaataa. Omistaja totesi siihen vain, että "täytyy sitten lähteä kaatamaan se hallitusti maneesiolosuhteisiin". Juurikin näin!! Tykkään, kun ihmiseltä löytyy huumorintajua. Omanikin on sen verran epämääräinen; välillä musta, välillä kreisi, välillä kiero, ja useimmiten täysin toisten ymmärtämätöntä ;)
PS. Kuvissa vanha heppakaveri tuuppaa Jakkihärkää.
Postauksen pointti oli siis se, että jessus se laukka-askel on iso! Kannattaa varata vaikka Iltalehti mukaan laukkatyöskentelyyn, niin ehtii hyvin lukaista sen siinä laukka-askelten liitovaiheen aikana. Tämä oli ensimmäinen vinkki Shirejen niksinurkkaan! Varsinkin kun kuskikin on hieman keskittymisvaikeuksinen, niin järkihän siinä lähtee odotellessa jos ei ole mitään tekemistä :O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti