maanantai 30. lokakuuta 2017

Luopumisen tuskaa? No ei!

  Välillä joudun luovuttamaan asiakkaan eteenpäin. Niinkuin esimerkiksi nyt ratsastusterapiajaksolle loppuvuodeksi. Tokikin se on hieman haikeaa, mutta mitään luopumisen tuskaa ei kuitenkaan ole. Luovutan nimittäin erittäin mielelläni asiakkaan kuntoutuksen ammattilaisen käsiin ylläpitämään omaa toimintakykyään!! Kun joku on niin etuoikeutettu ratsastusterapiaa saadakseen, niin riemumielin luovun asiakkaasta siksi aikaa.

  Näille ratsastusterapian ja vammaisratsastuksen väliin sijoittuville henkilöille mulla on tarjota hevonen ja mun osaaminen tästä välimuodosta. Mutta korostan yhä, että minä en ole ratsastusterapeutti enkä yhtään mikään terapeutti! Minä en tee ratsastusterapiaa, mutta pystyn tarjoamaan jotain välimuotoa siksi aikaa, kun ratsastusterapia on tauolla. Hevosavusteista hyvinvointia, mutta en kuntouttavaa terapiaa sen varsinaisessa muodossa.

  Törmään yhä lähes päivittäin tähän ratsastusterapian ja vammaisratsastuksen erotteluun. Ne eivät ole sama asia. Mun toiminta tukee ratsastusterapiaa juurikin näillä välijaksoilla, mutta ei millään asteella korvaa sitä! Mun ja hevosen kanssa pääsee jatkamaan liikkeen ja lämmön hyödyntämistä, mutta multa ei löydy muita fysioterapeuttisia välineitä tai toimintatapoja käyttöön. Ratsastusta tai hevostaitoja ei ole pakko opetella, vaan voidaan keskittyä täysin hevosen hyödyntämiseen.

                                                            (Sani palveluksessa!)

  Sani on osoittautunut ihan kelpo ratsuksi tähän vammaisratsastuksen ja ratsastusterapian välimuotoonkin. Se haastaa asiakkaan kehonhallintaa enemmän kuin Blondi, vaikka molemmat ovat muuten yhtä mukavia ja kilttejä. Kun Blondi ei enää riitä (puomien ja kavalettienkaan jälkeen) siirrytään kakkostasolle ja otetaan Sani :) Eräs asiakas nimesi Sanin "edistyneiden" ratsuksi ja oli ylpeä "päästessään pois perustasolta". Oikeastaan tuo oli ihan hauska vertaus, joka osui tosiasiassa ihan oikeaankin.

  Hevosen askelluksellakin on nimittäin väliä. Yksi asiakas oli erittäin yllättynyt Blondia ensimmäisen kerran kokeillessaan, että ratsastaminen voikin olla myös helpon ja mukavan tuntuista. Edellisellä hevosella toisella tallilla  oli selässä ollessa ollut kokoajan sellainen olo, että sieltä kupsahtaa kyydistä pois, koska hevosella oli niin töksähtävä käyntiaskel. Blondilla taas on rennon letkeä ja tasainen askel, joka pääasiallisesti on yleissopiva kaikille! Ratsastuskokemus avautui täysin uudella tavalla tälle asiakkaalle.

  Sanin askel taas on lyhyempi, aavistuksen korkeampi ja "tikkaavampi" kuin Blondilla - asiakaskuvauksen mukaan "saa kehon työskentelemään paljon isommalla vaihteella ja se todella tuntuu ratsastuksen jälkeen". Eräs asiakas sanoi, että lihakset ovat kuin tulessa, mutta positiivisella tavalla.

                                                                (Blondi hommissa)

    Joku Yellow Power -slogani noista kahdesta kyllä pitäisi kehitellä! Lisättynä kahdella keltaisella hevosella se on Yellow Legion! Mainoskuvaajat hox!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit