Viime vuoden vedän pakettiin seuraavasti:
Alkuvuosi alavireistä itsensä hakemista, mutta loppuvuosi huikeaa nousukiitoa.
Kokoan kuitenkin kuukausittaiset kohokohdat (joko ylä- tai alamäen) tähän postaukseen. Kuvina toistan valitettavasti itseäni, nimittäin joudun muistin loppumisen vuoksi tyhjentämään valokuvia koneelta, ja tein sen sitten kerralla perusteellisesti...
TAMMIKUU:
Korkkasin Niihama Ridingin ja Blondin irtotunnin merkeissä ja kävin putoamassa Shiren selästä.
HELMIKUU:
Tasaisen tylsää itsensä etsimistä ilman highlighteja. Suokkipappa HH terapoi sekä fyysisesti että psyykkisesti.
MAALISKUU:
HH:n elämän viimeinen kuukausi. Haikeutta, hassuttelua, hyvästien jättöä.
HUHTIKUU:
Tampereen Hevosmessut, vammaisratsastustoimijoiden tapaaminen. Ajatus alkaa pikkuhiljaa heräillä...
TOUKOKUU:
Ehdoton highlight: ratsitunnit alkoivat Niihama Ridingilla! Kaksi kertaa viikossa omaa kouluttautumista :)
KESÄKUU:
ROAR! Ajatus alkaa vahvistua. Hevosten ja ponien testaus alkaa...
HEINÄKUU:
Sappeen simulaattorileiri, työkomennus henkilökohtaisena avustajana.
ELOKUU:
Asioiden järjestelyä, sopimista, tutustumista...
SYYSKUU:
Minä olen vihdoinkin minä. Teen tätä hommaa juuri niinkuin itse parhaaksi katson.
LOKAKUU:
Avaimen Taekwon-do -juttu ilmestyy ja saan siitä todella positiivista palautetta usealta suunnalta. Asiakkaiden kanssa Ypäjällä mallivammaisina. Toimiminen SRL:n ratsastuksen vertaistukijana alkaa.
MARRASKUU:
Apuvälinemessut Tampereen Messukeskuksessa!
JOULUKUU:
Pararata korkattu, tuplana ja mukavin prosentein. Valinta Hevosmessut 2018 tähtiblogistiksi.
2018:
En tee uudenvuoden lupauksia. MS-taudin kanssa on ihan turha luvata yhtään mitään, kun ei koskaan tiedä mistään mitään. Menen mielummin niin, että katson mitä elämä eteen tuo ja yritän selviytyä siitä parhaani mukaan. Olen avoin oikeastaan kaikille mahdollisuuksille ja uskon, että asiat menevät juuri niinkuin ne on tarkoitettukin menemään. Toivottavasti tästä tulee mahtava vuosi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti